Yritys

Moto mielessä

Myrskytuhojen korjuun jälkeen leimikoita Kuoreveden kunnan ympäristössä oli, mutta hakkuukalustosta ja metsureistakin alkoi olla pulaa. Vuonna 1981 ratkaisuksi tuohon ajateltiin hankkia moto. Ongelma oli samanlainen kuin ajokoneen hankintaa suunniteltaessa. Koska kokemusta ja taitoa koneenrakennuksesta jo jonkin verran oli, veljekset päättivät tehdä motonkin itse. Tuohon aikaan elettiin prosessorikautta eli metsurit kaatoivat puut, prosessoriosa vain karsi ja katkoi rungot. Prosessorin tekoa varten käytiin katsomassa olemassa olevia laitteita työssä. Ratkaisuja kyseltiin muun muassa Alirannan veljeksiltä hydrauliikan suhteen, mutta kaaviot näyttivät liian monimutkaisilta.

Nisulan veljekset päättivät toteuttaa häntämoton niin yksinkertaisesti kuin mahdollista. Ostettiin Valmetin 870CK, josta oli teli ja kuormatila riisuttu pois ja tehtiin apurunko, johon kiinnitettiin Granab 5010-nosturi ja apurungon jatkeeksi tehtiin prosessoriosa. Tarvitaan siis vain karsintaterät, syöttörullat ja katkaisuun saha. Näin tuumittiin, kun käytiin tehdasmotoja työssä katsomassa. Haasteita moton tekemisessä kuitenkin oli, sillä kokemusta vastaavasta konstruktiosta ei veljeksillä ollut. Prosessoriosassa syöttölaitteena oli nosturiauton pyörät, joiden halkaisija oli 1,3metriä ja pyöritysmoottoreina Sisun 2,8 litraiset napamoottorit. Karsintatehoa oli sitten todellakin riittämiin. Koneessa oli heti alun alkaen pituusmittalaite, joka tosiaankin piti paikkansa. Sen ansiosta Nisulat pääsivät tekemään määrämittatukkia alueen sahoille. Mittalaitteen rakensi samalla kulmakunnalla asunut nuori, itseoppinut elektroniikkaseppä Matti Pietilä ja hän teki siihen myös työtä nopeuttavia automaattitoimintoja.

Nälkä kasvoi syödessä

Veljesten teki mieli päästä kiinni myös harvennusleimikoiden korjuuseen. CK:n päällä oleva häntäprosessori oli liian iso harvennuksille ja niinpä Nisulan verstaalla tehtiin kouraprosessori vuonna 1984. Nyt veljesten savotoilla huhki kaksi prosessoria ja ajokone, jotka kaikki olivat itse tehtyjä. Seuraavan vuoden aikana kouraprosessori muutettiin myös kaatavaksi malliksi, mutta prosessorimallin rakenne ei ollut parhaimmillaan myös puiden kaadon suorittavana harvesterina, joten uutta harvesteripäätä alettiin miettiä.

Yhteistyö Ponssen kanssa alkaa

Harvesterin alustakoneeksi kaavailtiin Ponssen S20 konetta ja sellaista lähdettiin
katsomaan Vieremälle. Samalla käynnillä selvisi, että Ponssella oli työn alla hakkuupää,
jossa oli paljon samoja ajatuksia kuin meillä. Harvesteria varten meillä oli
mietittynä uudenmallinen hakkuutyöhön soveltuva nosturi, josta oli luonnostelma
ruutupaperilla, mutta ensi käynnillä emme tuota uskaltaneet näyttää. Toisella Vieremän
käynnillä esittelimme Einari Vidgrénille ideaamme. Einari katseli ruutupaperipiirrosta
viitisen minuuttia puhumatta mitään ja totesi lopuksi: ”Pojat tämähän myö
tehhään”, Ali muistelee.

Tämä oli myös ratkaiseva askel konekaupan kannalta ja ensimmäinen lyhennetyllä
alustalla oleva, varsinaiseksi motoksi rakennettu Ponsse S15 tuli alkuvuodesta
1987 Nisulalle, aluksi vakionosturilla, mutta pian sen tilalle vaihdettiin ensimmäinen
HN125 harvesterinosturi.

Keväällä -88 tehtiin harvesterinosturiin päivityksiä ja samassa yhteydessä kysyttiin,
että voidaanko muuttaa koneen rakennetta näkyvyyden parantamiseksi työalueelle
siirtämällä hyttiä ylemmäs ja taaksepäin sekä laittamalla hydrauliikka- ja polttoainesäiliö
moottorin ja hytin väliin sekä tekemällä muutamia hydrauliikkamuutoksia.
Tämä esitys sai heti Einarilta tuulta purjeisiin, ”tehkää pojat miten hyvä tulee”. Niinpä
ensimmäinen HS15:n esiaste rakennettiin muutamassa viikossa Ponssen kaarihallissa.

Möykky ja uusia hakkuupäämalleja

Vuonna 1990 Nisula valmisti oman harvennushakkuukoneen, lempinimeltään
”Möykky” Se oli pieni nelipyöräinen harvennuskone, joka palveli päivittäisessä urakoinnissa aina 90-luvun lopulle asti. Akselisto ja runko olivat Valmet CK:sta. Nosturi
muokattiin autonosturista ja muut osat haalittiin, mistä ne edullisesti saatiin. Ali
Nisulan mukaan koneella tehtiin hyvää taloudellista tulosta, vaikka sen ulkonäkö
ei häävi ollutkaan. Kourana oli Nisulan oma malli, ”40”,. Vuonna 1992 koneeseen
asennettiin kokoluokkaa isompi koura, mallia ”50”. Vaikka urakointi alkoi olla harvinaisen
voimallista 10 koneen voimin, tiivis yhteistyö metsäkone- ja laitevalmistajien
kanssa jatkui. Useammalle taholle tehtiin testausta, suunnittelua ja valmistettiin
protomallejakin.

H53 ja H73 -hakkuupäät

Vuoden 1994 lopussa Ali Nisula jäi kokonaan pois päivittäisestä savotoinnista ja
siirtyi kokopäivätoimisesti verstaan puolelle. Seppo Nisula hoiti yrityksen urakointipuolta.
Nisulalla mietittiin sopivan harvennushakkuupään valmistamista omaan käyttöön.
Kevättalvella 1995 oli alustavat kaupat nelipyöräisestä Logman alustakoneesta tehty,
jotka sitten peruttiin, kun Ponsselta Harri Suutari kävi katsomassa H53:n protoa
hakkutyössä. Näytöksen nähtyään Harri ilmoitti, että he tarvitsevat tällaisen kouran.
Hän kyseli saisiko tästä seuraavan muokatun versio valmiiksi alkukesän Elmiaan.
Työssä oli melkoisia vaikeuksia todella tiukan aikataulun suhteen. Muun muassa erityisjärjestelyin

työjonon ohi tilattu, äitienpäivänä valmistettu kouran hydrauliikkalohko
olikin susi. Se ei kerta kaikkiaan toiminut eikä uutta saanut pikaisesti mistään.
Lohko purettiin osiin ja sitä porailtiin sekä tulpattiin ja lopulta se saatiin toimimaan.
Kiirettä kouran teossa ja testauksessa riitti muutenkin, sillä viimeiset korjausmaalaukset
tehtiin kuljetuslavetin päällä muutama minuutti ennen Ruotsiin lähtöä. Kaikki
kuitenkin tuli valmiiksi ja näytös Elmiassa voitiin viedä erittäin onnistuneesti läpi.
Samalla reissulla sovittiin myös järeämmän H73:n mallin teosta. Siitä tehtiin kolmen
kappaleen protosarja seuraavan talven aikana testeihin itselle ja Ponsselle.

Combi -yhteistyö käynnistyy

Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta alettiin etsiä ensimmäisen yhdistelmäkouran
suuntaviivoja. Ihan ensimmäisessä versiossa ei onnistuttu. Koura oli kaikin puolin
toimiva, mutta liian painava. Kehitystyötä ja testausta luonnollisesti jatkettiin.
Yhdistelmäkone asiat olivat pinnalla. Käytetyn Valmet 838:n päälle tehty yhdistelmäkone
kiinnosti puolestaan Partekin omistuksessa ollutta Valmetia. Niinpä vuonna
1999 tehtiin sopimus Nisulan yhdistelmäkoneen prototyypin pohjalta aloitettavan
koneen valmistamisesta ja 2001 Valmet 801 Combi otettiin tuotantoon.

Partek yhteistyö

Yhteistyö Partekin kanssa lähti hyvin liikkeelle, mutta Partekin pilkkomisen jälkeen
yhtiössä tehtyjen järjestelyjen ja uudelleenorganisointien takia homma hyytyi. Yhden
kouramallin tekoa Partekille ja Komatsulle Nisula jatkoi kuitenkin useita vuosia.
Koneiden ja laitteiden valmistuspuoli kehittyi kaiken aikaa ja vuonna 2002 verstasta
oli pakko laajentaa. Samalla hankittiin CNC-sorvi ja työstökeskus. Uusien tuotantotilojen
myötä alettiin miettiä mahdollisuutta myös uusien tuotteiden valmistamiseen.
Hakkuupää -mallistosta löytyi 2000-luvun alkupuolella 400-sarja, jota myytiin Valtran
nimen alla. Valmetille myytävän kouran tyyppi oli 330.

Uusia tuotteita, uusia markkina-alueita

Vuoden 2011 lopulla vientiverkostoa aloitettiin rakentamaan toden teolla. Samalla
linjattiin uusi strategia tuleville vuosille ja tehdastiloja laajennettiin vastaamaan
tulevaisuuden tarpeita. Nykyään vientimaita on 24 ja liikevaihdosta yli puolet tulee
viennistä.

Ajokoneiden varustelu yhdistelmäkäyttöön, traktoreiden metsävarustelu sekä tela-
alustaisten kaivinkoneiden metsävarustelun kehittäminen ovat olleet vahvassa
roolissa Nisula Forestin tuotekehitystyössä. Myös Lännen kanssa yhteistyössä
tehdyn N5 -harvennushakkuukoneen kehittämiseen on satsattu entistä enemmän.
Nykyään Nisula -hakkuupäämallisto kattaa hakkuupäät 285kg:sta 1400:kg. Nisula
tarjoaa asiakkaille ennen kaikkea kustannustehokkaita ja luotettavia vaihtoehtoja
harvennushakkuille sekä erityiskohteille.